Koronapandemia jättää suomalaiseen työelämään pysyviä jälkiä. Pysyvää on ainakin etätyön normalisoituminen. Vähemmän pysyväksi asiaksi toivottavasti jää se, että palkansaajien työhyvinvointi polarisoitui vahvasti kriisin aikana.
Jos terveyshuolia ei oteta huomioon, osalle etätyötä tehneistä koronakriisi on ollut työuran parasta aikaa. Osalle palkansaajia se on merkinnyt jatkuvaa epävarmuutta, kuormituksen kasvua ja hyvinvoinnin heikkenemistä.
Tällä hetkellä teemme siirtymää koronakriisin jälkeiseen uuteen normaaliin. Tämä on tosin jo toinen kerta: ilo pandemian taittumisesta sekä rajoitustoimista luopumisesta syksyllä 2021 osoittautui ennenaikaiseksi.
Viimeistään nyt on aika pohtia kuluneiden kahden vuoden oppeja työelämässä. Tähän antaa eväitä muun muassa Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemä Koronakriisin vaikutukset palkansaajientyöoloihin -tutkimus.
Tutkimuksessa esille tulleet toiveet koronakriisin oppien vakiinnuttamisesta työelämään koskivat muun muassa etätyön tai pikemminkin hybridityön yleistymistä: sitä, että työntekijät itse voisivat arvioida, milloin heidän kannattaa olla työpaikalla töissä ja milloin keskittyminen onnistuu paremmin etätyössä. Tätä toivottiin kaikille aloille ja kaikkiin töihin, joissa se suinkin on mahdollista.
Koronakriisin opeiksi laskettakoon myös parantuneen hygienian myötä vähentynyt sairastelu. Sairaana töihin menon toivottiin loppuvan korona-aikaan. Kriisioloissa vahvistuneen yhteishengen toivottiin säilyvän koronan jälkeisenä aikanakin.
Erityisesti asiakastyössä koronakriisi on pakottanut keksimään vaihtoehtoisia etäratkaisuja lähipalveluille. Osa uusista käytännöistä on osoittautunut niin toimiviksi, että niitä voitaneen hyödyntää myös rajoitusten loputtua – mieluummin kuitenkin lähipalveluja täydentävinä, palvelukokonaisuutta parantavina ratkaisuina, kuin ne täysin korvaavina.
Koronakriisi on merkinnyt myös valtavaa digiloikkaa suomalaisessa työelämässä. Jo olemassa olleet välineet on lopullisesti jalkautettu. Moni aiemmin uuteen tekniikkaan epäluuloisesti suhtautunut on yllättynyt iloisesti sähköisten työkalujen kätevyydestä.
Korona-aika on toisaalta tuonut esiin eräänlaisen kuplaantumisen riskit. Jos ihmiset vetäytyvät omiin lokeroihinsa ja kanssakäyminen muiden kanssa vähenee niin määrällisesti kuin laadullisestikin, on selvää, että siitä kärsivät niin innovatiivisuus, yhteisöllisyys kuin yksilöjen hyvinvointikin.
Tulevaisuudessa hybridi-/lähityö-jakolinja vakiinnuttanee paikkansa suomalaista työelämää vahvasti määrittävänä ulottuvuutena. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä työelämän laadun polarisaation voimistumista. Lähityötä tehneet eivät välttämättä ole kadehtineet etätyöläisiä korona-aikanakaan, vaan ovat voineet kokea työyhteisön tuen ja oman työn merkityksellisyyden voimaannuttavina tekijöinä.
Jatkossa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että hyvät tai vähintäänkin kelvolliset työnteon edellytykset täyttyvät kaikenlaisissa tehtävissä riippumatta eroista niissä olosuhteissa, joissa työ tehdään. Korona-ajan kokemuksista kannattaa ottaa mukaan tulevaisuuteen vähintäänkin joustavien toimintatapojen ja keskinäisen luottamuksen kasvu, valmius sopeutua muutoksiin ja luoda uutta, sosiaalisten suhteiden arvostus sekä lähityössä ilmennyt yhteisöllisyyden voimistuminen.
Hanna Sutela
Kirjoittaja on Tilastokeskuksen erikoistutkija
Lue lisää: Koronakriisinvaikutukset palkansaajien työoloihin -tutkimus, http://www.stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ywrp1_202100_2021_25870_net.pdf
Koronakriisin vaikutukset työoloihin -tiedonkeruu on osa VN TEAS -hanketta Koronakriisin vaikutukset sukupuolten tasa-arvoon Suomessa.